Tuokiokuva: Kreikan kriisin taustalla populismin kulttuuri

papa

HS:n tuore analyysi Kreikan kriisiin johtaneista viimeaikaisista tapahtumista on tasapainoinen ja selkokielinen, mutta jättää huomiotta pidemmän poliittisen kulttuurihistorian: Kreikkalaiset eivät ole muuten vain “tottuneet elämään yli varojensa”, kuten HS kirjoittaa – se on toki sinänsä totta, mutta tällä tiellä heitä on vuosikymmenet johtanut kohti turmiota toinen toistaan populistisempien ja korruptoituneempien johtajien poliittinen eliitti. Kun kerran lähdetään lupailemaan kansalle kuuta taivaalta, on vaaleissa vaikea menestyä ilman vastaavia lupauksia, kun poliittiset kilpailijatkin niin tekevät ja kaikki ovat tottuneet valheisiin. Kilpaillessaan vallasta katteettomilla lupauksilla Kreikan poliittinen eliitti on ajanut maansa tuhon partaalle.

Herkullisin ja kammottavin tuokiokuva tästä vastuuttomasta tuhlauksen kulttuurista lienee Andreas Papandreoun vaalikampanjasta vuodelta 1989. Andreas edusti siis keskimmäistä Papandreoun perheen kolmesta pääministerisukupolvesta: Georgios Papandreou oli vallassa 1940–1960-luvuilla, hänen poikansa Andreas 1980- ja 1990-luvuilla ja taas hänen poikansa George (yläkuvassa) 2009–2011. Kreikkahan oli velkakriisissä jo 1980-luvun lopussa, kauan ennen euroaikoja: velan osuus BKT:stä ylitti 60% jo silloin, ja Kreikan ottamien lainojen korot nousivat pilviin. Andreas valtiovarainministereineen ehti jo aloittaa vakautus- ja säästöohjelmat, mutta huomasi pian kohtaavansa vastustusta (lakkoja ja mielenosoituksia). Siispä Andreas kuuli “kansan ääntä”, antoi valtiovarainministerille kenkää ja nimitti uuden, joka oli valmis jatkamaan kestämättömällä tiellä välittämättä seurauksista:

“Vuoden 1989 vaalikampanjan aikana, seisten parvekkeella suuren väkijoukon yläpuolella, Papandreou komensi nimittämäänsä valtiovarainministeriä palvelemaan kansaa: ‘Tsovolas, tyhjennä kirstut!’ Häntä katsomaan saapunut tuhansien kannattajien joukko hurrasi innoissaan.”

(Takis S. Pappas 2014: Populism and Crisis Politics in Greece, s. 32, Palgrave Macmillan, oma suomennos.)

Tällä tiellä on sitten jatkettu.

Advertisements

Älä lankea tiedehuijaukseen

omaku330-2

Tutkijoita haalitaan kirjoittamaan epärehellisiin muka-tieteellisiin lehtiin. Huijausten välttämiseksi tiedeyhteisön on oltava hereillä. Moni epäilty huijarilehti kuuluu suomalaisen Julkaisufoorumin tieteellisten julkaisujen luetteloon.

Lukijoille ilmaisilla open access -tiedelehdillä on jalo tarkoitusperä, tieteellisen tiedon demokraattisempi ja avoimempi leviäminen. Niiden lukeminen ei maksa, vaan kulut katetaan yleensä kirjoittajilta perittävällä julkaisumaksulla. Näin toimii nykyään moni tunnettu, kunniallinen ja laadukas tieteellinen lehti, kuten PLOS ONE. Kun samaan aikaan tutkijoiden kilpailu ja julkaisupaineet kasvavat, järjestelmä kuitenkin luo markkinaraon myös lehdille, joiden pussissa on vähemmän puhtaat jauhot.

Kun lehdet saavat rahaa suoraan kirjoittajilta, niillä on kannustin julkaista mahdollisimman paljon, etenkin, jos ne eivät kummemmin perusta maineestaan. Vastaavasti tutkijoilla on kiihtyvässä kilpailussa voimakkaat kannustimet julkaista mahdollisimman paljon, ja suomalaistenkin tutkijoiden tuntemus kansainvälisistä julkaisuareenoista jättää vielä toivomisen varaa. Tuloksena on kasvava joukko huijarilehtiä, jotka toimivat kerätäkseen tutkijoiden rahat, eivätkä edes yritä vertaisarvioida sisältöjä, vaikka väittävät itseään tieteellisiksi lehdiksi. Continue reading “Älä lankea tiedehuijaukseen”

At ISA Yokohama

poster-isa-congress2014-2Greetings from Japan! I’m in Yokohama for the ISA World Congress of Sociology. In addition to participating in the ISA Worldwide Competition for Junior Sociologists seminar last week at the University of Tokyo, I’ll be presenting two papers in Yokohama:

You’re welcome to listen to me speak on these papers and ask any questions if you’re interested! Both will hopefully be published in 2015.

Perussuomalaisten maahanmuuttotutkimusta tulkittava varoen

taloustutkimus-640x320Perussuomalaiset julkaisivat torstaina suomalaisten maahanmuuttoasenteita käsittelevän tutkimuksen, jonka on toteuttanut Taloustutkimus Oy. Tulosten mukaan suomalaisten kannat maahanmuuttopolitiikkaan ovat hieman lieventyneet 2010–2014, mutta ovat kuitenkin melko penseitä: 51 prosentin mielestä Suomen maahanmuuttopolitiikka on liian löyhää, kun vain 16 prosentin mielestä se on liian tiukkaa ja 32 prosentin mielestä sopivaa.

Kuten usein, tässäkin tapauksessa kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, miten tulokset on saatu. Perussuomalaisten mukaan “1012 vastaajaa … edustavat manner-Suomen aikuisväestöä”. Kyseessä on Taloustutkimuksen internet-paneeli, joka siis on Taloustutkimuksen valikoima vastaajajoukko, jotka ovat kutsusta liittyneet panelisteiksi ja tarjoutuneet vastaamaan erinäisiin kyselyihin. Yleensä nämä kyselyt ovat markkinatutkimuksia. Taloustutkimuksen mukaan internet-paneeli sopii etenkin mainonnan tutkimukseen sekä “Silloin kun ei haeta aivan 100 %:sta edustavuutta kaikenikäiselle Suomen väestölle”. Ongelmana on siis edustavuus: internet-paneeli ei ole oikeasti sattumanvarainen otos suomalaisista.

Muissakin tutkimuksissa on kyllä havaittu, että suomalaiset suhtautuvat maahanmuuttoon melko nihkeästi verrattuna muihin pohjoismaalaisiin (esim. Kestilä 2006 ja ESS), ja ovat kannoiltaan samoilla linjoilla kuin esimerkiksi saksalaiset ja ranskalaiset. Tasan samoin muotoiltua kysymystä ei näissä tutkimuksissa kuitenkaan ole esitetty, joten luvut eivät ole vertailukelpoisia. Erittäin varauksella kannattaa kuitenkin suhtautua etenkin perussuomaisten tutkimuksen väitteisiin eri vastaajaryhmien eroista: esimerkiksi siihen, että yli 65-vuotiaat suhtautuvat maahanmuuttoon muita suopeammin. Sopii miettiä, miten hyvin Taloustutkimuksen internet-paneelin yli 65-vuotiaat jäsenet vastaavat yli 65-vuotiaita suomalaisia yleensä. Tulosten luotettavuuden arviointia varten olisi myös hyvä tietää, kuinka monta näitä yli 65-vuotiaita vastaajia oli saatu haalittua kasaan. Koko kyselyn vastaajamäärä oli noin tuhat, ja Taloustutkimus on varmasti pyrkinyt tekemään otannan niin että yli 65-vuotiaitakin olisi kattavasti. Kun kyselyn pohjalta kuitenkin myös tehdään väitteitä eri puolueiden kannattajista, tuhat alkaa käydä auttamatta pieneksi otokseksi, kun sen pitäisi samaan aikaan sisältää esim. riittävästi yli 65-vuotiaita ja riittävästi vihreiden kannattajia.

Hyvä että tutkitaan, mutta ei päätellä tästä liikoja.

Upgrading old Macs to SSD’s

photo-1

SSDs (solid-state drives) are much faster than old-school hard drives, making it possible to get a few more years of life out of an old, slow computer by upgrading it to a faster drive. This is written after the following updates:

  • Upgrading a 2008 White (pre-Unibody) Macbook 4,1 (Core 2 Duo 2.1GHz 1GB RAM) with a Kingston SSDNow V300 SSD and 4GB RAM
  • Upgrading a 2009 (pre-Unibody) Mac mini 3,1 (Core 2 Duo 2.26GHz 4GB RAM) with a Crucial M500 SSD.
  • To identify your exact model of Mac, go to EveryMac.com.

First of all: It’s worth it if your Mac is around five or six years old. It makes a big difference in daily use for fairly low cost.
Continue reading “Upgrading old Macs to SSD’s”

Cheek on voittaja

“Think and grow rich” (self-help-guru Napoleon Hill, 1937)

Jos otetaan vähän sosiologisia vapauksia, niin JippiKayJei (yllä) oikeastaan kertoo kaiken mitä tarvitaan Cheek-ilmiön ja samalla suomalaisen yhteiskunnan nykytilan tulkintaan. Kyse on voittamisesta (winning). Ei ole sattumaa että Cheek on Suomen suosituinta musiikkia samalla kun Kokoomus on Suomen suurin puolue. Niitä nimittäin yhdistää ajatus siitä, että jos vain päättää olla “voittaja”, on sitä. Pekka Himasen sanoin: “Suomessa on henkinen kestävyysvaje.” Materiaalinen kestävyysvaje on toissijainen, koska se ratkeaisi jos kaikki vain ymmärtäisivät että olemme voittajia. Continue reading “Cheek on voittaja”